Loppupäivä meni ajeluksi pitkin Pukkilan, Myrskylän ja Pernajan maisemia ilman yhtään järkevää kuvaa. Harmi epäonnistumisista poistui vasta illalla pöllöretkellä lähimaaston metsiin. Kahden tunnin ajelulla kuulimme kaikkiaan kuusi helmipöllöä ja huuhkajan. Aika makea tilanne oli erään pellon metsäsaarekkeessa, jossa helmipöllökoiras piti kolon esittelyyn kuuluvaa jatkuvaa puputusta. Lähdin paikantamaan koloa äänen suuntaan metsän sisään, josta äänen kuvittelin tulevan, kun totesin jo heti metsään astuttuani äänen kuuluvan takaani! Loppujen lopuksi ilmeni äänen lähtevän aivan tien vieressä olevasta haapapuusta, jonka kolossa koiras yritti vakuuttaa puolisoaan asumuksen soveltuvuudesta poikasten kasvatukseen.

Sunnuntaina maltoin jättää ajelun vähemmälle ja pysyin etupäässä ruokintapaikoillani kuvaamassa.

I have never seen this kind of winter, if we talk about amount of voles. There is lot of foot prints on snow everywhere. Even better indication of amount of voles is amount of predators. Snow Whites and Ermines are common and so are birds of prey also. Amount of Rough-legged Buzzards over wintering in Southern Finland is unforeseen. Owls have started calling very early and with amounts that we have to go back at least twenty years to get even close to this. Saturday evening I made a short listening around my home area. In two hours and along trip of 10 kilometres I heard six Tengmalm's Owl and an Eagle Owl.

Palauteosio ei ole toistaiseksi käytössä