Paluumatkalla sillalta, ohittaessani merenlahtea näin ruovikon reunassa noin sadan metrin päässä tieltä ylimääräisen möhkyn. Kiikareilla varmistui että se oli se miltä näytti eli kaulushaikara ottamassa aurinkoa pienen pystyruovikon tuulensuojaisella sivulla. Pysäytin auotn ja mietin lähestymisstrategian. Kävelin ensin suoraviivaisesti haikaran ohi jäälle ja sieltä hitaasti siksakkia edeten pääsin aivan lähietäisyydelle kohdetta. Kun lintu näytti ensimmäisen hermostumisen merkin, poistuin paikalta haikaraa lentoon ajamatta. Hyvin siis meni. Jalkakin vajosi vain kerran jään läpi.

Sunnuntaina iltapäivällä kävin viemässä vielä kojun merimetsojen suosiman sulan äärelle. Siellä syntyi kuvia lupaavasti tulevaa viikkoa ajatellen.

My best ever pictures of Bittern. So have to be happy of this fortune, even most of projects during the week end failed badly.

Palauteosio ei ole toistaiseksi käytössä