12. huhtikuuta: Viikolla meni vielä paremmin

Sitä luuli, että ainahan yhden blogin kirjoittamiseen riittää aikaa. Ei riitä! Jotain sain sentään eilen kirjoitettua. Tämäkin teksti jää kovin lyhyeksi. Pitäisi mennä vain nukkumaan, että aamulla jaksaisin taas nousta ylös aamuyöllä. Vein tänään piilon äärimmäisen epävarmalle paikalle jään reunaan. Piiloon pitäisi kontata yöllä niin, etteivät linnut tunnista ihmishahmoa. Täytyy toivoa, ettei helteeksi heittäydy ja jäät sula alta.

Äänitteet ovat ihan hyvä tapa kertoa tapahtumista oikeissa tilanteissa. Tässä tarinaa haikaroiden kuvauspaikalta.

11. huhtikuuta: Löytämisen iloa

Eilen aamulla yritin hanhien kuvausta. Ei tullut yhtään kuvaa. Iltapäivällä pilkahti vähän valoa paksun pilviverhon lomassa. Valoisan hetken ajaksi majoituin sulan äärelle. Sieltä tuli jokunen käyttökelpoinen kuva telkistä. Valon pilkahdus katosi, jolloin päätin siirtyä metsiin hakemaan kuvauskohteita. Siellä tuli hyvä mieli.

Ensimmäisessä kohteessa sain todeta viirupöllöpökkelöiden kaatunen. Lohdutukseksi pöllön puuttumisesta sain havainnon pesäkoloa tervaleppään takovasta pohjantikasta.

Seuraavaksi ajoin pyrstötiaispaikoille. Siellä onnistui melkein heti. Puolitekoinen pesä sijaitsi silmien tasalla pienen lahokoivun haarassa. Kuvauksellinen ja valoisa paikka! Seuraavana päivänä oli pesällä kuvaamassa, kun viereen pelmahti valkoselkätikka! Kuulin sen myöhemmin rummuttelevan lähimaastossa. Hieman kauempana rantaviivaa kuului pariin otteeseen pyrstötiaisten ääntä samaan aikaan, kun kuvauspesäni pari oli näkyvissä. Kävin tekemässä sadan metrin kävelyn äänen suuntaan ja löysin pesän! Tämä pesä oli kuitenkin jo liian korkealla kuvauksiin noin kymmenessä metrissä.

Launataiaamun turhauduin sumussa teerisoitimella. Ei tullut yhtään kuvaa tänäkään aamuna. Eikä edes ääntä tullut tallennettua, koska äänityslaite jäi autoon. Paluumatkalla mieli parani. Pysähdyin pienen vanhan kuusikkokaistaleen kohdalla kuuntelemaan mahdolllista pohjantikkaa. Ei kuulunut tikkaa, mutta kanahaukat kiljuivat kauempana kuusikossa. Pesälle törmäsin melkein suoraan metsään siirryttyäni, mutta se ei minua ilahduttanut, vaan kanahaukkojen saaliinluovutuspaikan löytyminen erinomaisen kuvaukselliselta paikalta. Samassa paikassa oli lisäksi vielä pohjantikkapari. Huomisaamuna varhain minut löytää samasta paikasta.

Luckily we still have quite much ice still after the quite cold end of winter. That means good opportunities to get pictures of water and shore birds already arrived. Birds are limited on small areas so that if one is foolhardy enough and take a hide next to open water, you may get good opportunities to have some pictures.