Perjantai-iltana asetuin yöksi metsojen soidinpaikalle tutun kalliokumpareen vierelle, jossa parina aikaisempana keväänä olen päässyt soidinta kuvaamaan. Kumparella ei nyt näkynyt yhtään metson ulosteita, joten ennuste ei ollut hyvä, mutta jäin kuitenkin paikoilleni. Yö oli epämiellyttävä. Ei kylmyys eikä kosteus haitannut niinkään, mutta alusta sattui tosi muhkuraiseksi.

Yöllinen sadekuuro väistyi aamuksi ja aurinko nousi pilvettömälle taivaalle. Olisi ollut hieno aamu kuvata, mutta kojuun ei edes kuulunut ensimmäistäkään kukkoa. Lähipuissa kotkotti kyllä koppelo, mutta kukkoja se ei riittänyt houkuttelemaan paikalle. Jostain kauempaa kuului lisää koppeloita. Poistuin kojusta auringo noustua. Kävin ajamassa koppeloiden äänen suunnassa kulkevan rinnakkaisen metsätien ja siellähän ne kukotkin olivat. Olisin voinut kuvata metsoja vaivattomasti autosta sen sijaan että vietin epämiellyttävän yön pienessä kojuteltassa!

Sunnuntaiaamut olin teerensoitimella uudessa paikassa. Kukkoja oli mukavasti paikalla, mutta kanat pysyivät metsissä. Siispä soitimellakin oli aika rauhallista, eikä sänkipellossa pulisevista kukoista mitään erityisen hyvää materiaalia synny, ellei ole tappeluja tai lentopyrähdyksiä.

Palauteosio ei ole toistaiseksi käytössä