Silti tarkennus saisi olla vielä parempi. Sukelluksista nouseva lintu on jo kiitettävän usein tarkennettu oikein. Suurempi ongelma on taidollinen – saada lintu oikein ja kokonaan kuva-alalle. Nyt kun peruskuva alkaa olla hallussa, toivoisi tarkennuksen ehtivän moniin erikoistilanteisiin. Joskus sukelluksen jälkeen tiira tai lokki pudottaa kalan, jolloin se yleensä syöksyy putoavan kalan perään. Näitä pudotuksia näkee melkein jokaisella kuvauskerralla. Aina silloin tällöin tilanne tulee myös kuvaan, mutta harmittavan usein tarkennus on veden pinnasta nousun jälkeen hakeutunut taustaan. Vielä vaikeampaa tuntuu olevan saada kuvaan kalan kääntö ilmassa, jonka onnistuin kuvaamaan naurulokilla viime kesänä. Tiirojen näkee aina silloin tällöin heittävän pyrstöotteella kiinni olevan kalan ilmaan ja nappaavan sen pää edellä uudelleen kiinni. Nyt kun tarkennuksen kanssa on toivoa, olen yrittänyt seurata saalista saanutta tiiraa sen kohotessa ilmaan. Yleensä kääntö on tapahtunut turhan kaukana kalastuspaikalta tai sitten kamera on hukannut tarkennuksen taustaan.

Kun lintuja on toiminnassa paljon, syntyy silloin tällöin erikoisia tilanteita, joiden kuvaamatta jääminen harmittaa. Aina jokunen erikoistilanne osuu kuvaankin. Tiirat eivät todellakaan osaa tähdätä iskuaan. Välillä kala on kiinni pelkästä pyrstönkulmasta, joskus kala on ollut seivästettynä ylänokan läpi, kerran sain kuvaan tiiran, jolla oli kaksi salakkaa nokassaan.

Naurulokeilla ja tiiroilla on eri tekniikka. Kalatiirat sukeltavat näyttävästi ja sen oloisesti, että kohde on havaittu ja tähtäimessä. Naurulokit istuskelevat paikallaan pitkiä aikoja, kunnes aloittavat umpimähkäiseltä näyttävän sukeltelun muutamalla matalalla toistuvalla syöksyllä ennen paluuta tähystyskivelle. Sanoisin, ettei naurulokki häviä yhtään tiiralle saalistuksen tehokkuudessa, vaikkei olekaan samalla tavalla syöksysukellukseen erikoistunut.

Lokkeja tiiroja on ollut koskella enemmän kuin vuosiin. Esiintyminen on kestänyt nyt toista viikkoa. Jotenkin lokkien ja tiirojen määrä liittyy salakoiden esiintymiseen (keväämmällä on tietysti myös kuoreiden kudun aiheuttama huippu lokeilla), mutta mistä johtunee vuosien välinen vaihtelu? Kalakirjasta opin, että useana keväänä havaitsemani tiirapäivien monihuippuisuus johtuu siitä, että salakoilla on useampi kutuvaihe. Saa nähdä, kuinka esiintyminen tästä jatkuu. Ainakaan aamukuvauksiin ei minulle enää jää juuri mahdollisuuksia, sillä leipätyö kutsuu maanantaista alkaen. Iltaisin tiirat ja lokit eivät tavallisesti enää ole aktiivisia.

Pyrstötiaiset ovat muodostuneet pakkomielteeksi. Jos vain ääni jostain kuuluu, minun on mentävä katsomaan, josko paikalla olisi pesä - tai se suurin toive juuri pesänsä jättänyt poikue. Tämän viikon aikana löysin kolme uutta pesää. Yhdessä haudotaan, yksi on noin 12 metrin korkeudella ison kuusen roikkuvissa oksissa kolme metriä rungosta eli mahdoton kuvata ja yksi kuvattavissa ollut poikaspesä kiovussa. Mennessäni kuvaamaan viime mainitulle pesälle kolme päivää löytämisen jälkeen, pesä oli revitty juuri auki, sillä emot tulivat paikalle vielä ruokaa nokassaan. Lähistöllä liikkui närhipariskunta! Närhet aiheuttavat melkoista harvennusta monien metsälajien poikastuottoon.

I wrote a long story in Finnish about photographing Terns and Gulls fishing at the river next to my home. It has been the best year for Terns and Gulls in years with about ten Common Terns and tens of Gulls actively fishing at a stream every morning during last week. Mark III is now focusing very well comparing for example to last Summer, but it would do even better! A Tern coming up from water is cached well, but after the bird rise up against the wood background, the focus is lost almost every time. Some interesting things can happen after the rise, like turning the fish by casting it to air and taking back head first. Sometimes there is fighting over a fish or the fish is lost by dropping it – like is happening in the weeks picture.