Lintukuvaviikko 24/2018

 



Kalatiira
Common TernSterna hirundo
16.6.2018, Loviisa, Suomi Canon EOS 1D X Mark II, 600 mm, f/9, ISO-2000, 1/4000 sec. Floating level used





Anna kuvalle pisteet / Give points (10 is the highest):

10 Erinomainen/Excellent
9 Kiitettävä/Very good
8 Hyvä/Good
7 Tyydyttävä/Satisfactory
6 Välttävä/Passable
5 Huono/Bad
4 Ala-arvoinen/Poor

Olen käynyt muutaman kerran kosken tiiroja ja lokkeja kuvaamassa, samalla testasin uutta "kohu kameraa". Asetin kellulle sekä Sony RX nelosen että vanhan DSLR systeemin - tosin en samaan aikaan, vaan kävin rannalla tekemässä vaihdon. Viikkaria valitessa ei tule läheskään valintatilannetta siitä, kumman laitteen kanssa kuvattu tähän paikalle kelpaa.

Olen antanut Sonyn RX neloselle tilaisuuksia, mutta ei se vaan toimi sillä tasolla kuin olen tottunut ammattilaiskalustolla näkemään. “Räksä neloseen” ihastuneet ovat kertoneet, kuinka raskas vanha kalusto jää täysin käyttämättä - niin ei ole käynyt minulle, ei läheskään. Varmaan meidän mielipiteiden ero johtuu erilaisesta tavasta kuvata. Minulla on järkkärissa lähes aina kiinni kuusisatanen ja usein vielä telejatkeen kanssa, enkä juuri kuvaa muuta kuin lintuja. Lisäksi kun vaatimuksena on korkean ISO-arvon käyttö ja siitä huolimatta tiukan kropin ottaminen kuva-alasta, hakkaa DSLR mennen tullen tämän kehutun Bridge-kameran. Jos käyttää täysikokoisia ruutuja FB-kuvavirrassa, ero laitteiden välillä tietenkin supistuu paljonkin. Lisäksi jos kuvaa todella monipuolisesti, kuten esimerkiksi Lassi, yhden kameran etu tulee tietenkin vahvasti esille.

Edellä mainitun koskikuvausten lisäksi olen testannut räksä nelosta esimerkiksi pönttölintukuvauksissa, joissa äänetön suljin on iso etu aremmille linnuille, mutta kun se kuvanlaatu ei ole läheskään samalla tasolla kuin ammattilaisjärkkärillä. Vielä on yksi mahdollinen vakiokohteeni testaamatta tällä kameralla - tervapääskyjen vauhdikkaat ohilennot pesämuurilla (enemmän kuvia sekunnissa, isompi syväterävyys).

Tämän kevään aikana olen löytänyt kaikkiaan viisi pyrstötiaisen pesää. Se ensimmäinen löytyi ison kuusen latvaoksien kärkiosasta - varmaan 30 metrin korkeudelta. Seuraavat eivät paljon auttaneen projektissa, jota olin suunnitellut sonyn äänettömälle sulkimelle, kaikki kolme yli 10 metrin korkeudella. Mutta sitten tuli uskomaton löytö, poikasia ruokkivan emon perusteella löytyi pesä vain metrin korkeudelta nuoren koivun haarasta. Ajattelin, että nyt pääsen käyttämään kauko-ohjattua kameraa, ilman että sulkimen ääntä aristelevan pyrstötintin ruokinta häiriintyisi. Palasin kaksi päivää myöhemmin paikalle aikeissa testata kuvausta. Pesä oli tyhjä, eikä tosiaan näyttänyt siltä, että poikaset olisivat itse poistuneet pesästä. Epäilen närheä tai käpytikkaa. Ei sitten siinäkään päässyt Sony töihin. Pyrstötiaisten pesien tuhoutumis-% on hämmästyttävän suuri. En tunne muiden lajien tilannetta niin hyvin, mutta en usko, että pyrstötiainen on mikään poikkeus siinä suhteessa avopesijöiden joukossa.

Ai niin, on tässä räksä nelosessa yksi iso etu. Sen käyttö henkisenä tukena yllättäviin tilanteisiin on lisännyt metsäkävelyä paljon. On helpompi motivoitua liikkumaan, kun olkapäät eivät kipeydy painon alla. Tosin mitään merkittävää en ole päässyt ikuistamaan.

One of my regular photographing subjects this time of year - a fishing common Tern at downstream of the local waterfall.





Kiitos palautteesta - Thanks of feedback

Voit antaa kuvalle palautetta alla olevaan tekstikenttään. Teksti tulee esille viikonkuva-sivuille.

You can send comments or ask the photographer a question by using the form below. Your comments / questions will be published on the ‘Picture of the week’ page.

Viesti/Message:


Nimi tai tunnistettava nimimerkki/Posted by:


NimimerkkiPalaute






Edellinen viikkoLintukuva.fi Seuraava viikko