Kun astuin ulos autosta Miehikkälän ruokintapaikalla, tunnistin välittömästi tiaisten varoittelusta ja käpytikan rähinästä varpuspöllön läsnäolon. Näkyville pöllö ilmestyi pienen viheltelyn avustuksella. Olen muuten sitä mieltä, että varpuspöllön ja varpus- sekä kanahaukan voisi merkitä havaituksi pelkästään niiden saalislintujen käyttäytymisen perusteella.

Toinen viikon pöllöpäivä oli perjantai. Ensin aamun harmaudessa torplle ajallessani osui silmiini vaalea hahmo pellon reunassa. Illan pimetessä lähdin yrittämään kuukaudenpinnaa syksyn taatulta pöllöpaikalta. Pienellä atrapoinnilla helmipöllö vastasi. Löysin yhden lämpökameran kuvaan äänilähteen suunnan vastakkaiselta puolelta, mutta pian toisen pöllöhahmon aivan vierestä. Lämpökamera paljasti myös syyn paikan suosioon pöllöille. Jäteviljakasa (vai riistaruokinta?) vilisi pieniä hännäkkäitä lämpökameran kuvassa.

Niinkin pienen kuuloinen vaiva kuin ukkovarpaan kynnen sisäänkasvu voi muuttua helvetilliseksi, retkeilyä pahasti haittaavaksi vaivaksi. Syksyn mittaan kävely maastossa on vaikeutunut ja komppausmatkat lyhentyneet. Juuri nyt en pääse enää juuri lainkaan liikkumaan maastossa. Vaivan vuoksi edellisen viikon lomamatka Lanzarotella oli sekin hyvin rajoittunutta retkeilyä, käytännössä vain autosta ulos. Vuokra-autokin piti päivittää automaattivaihteiseksi. Vaiva on kytkinjalassa. Kynnen operointia laajennettiin nyt keskiviikkona, mutta ainakaan vielä kävelysäde autolta maastoon ei ole laajentunut. Tänään pystyin retkeilemään vain ebird-havaintolistan verran kiertämällä talon ympäri. Viikkariksi laitan varpuspöllön, helmari pitää jättää varalle, jos vaikka en pääse lainkaan maastoon ensi viikolla.

Palauteosio ei ole toistaiseksi käytössä