Sinitiainen Parus caeruleus Kirkkonummi 18.10. 2014

Canon EOS-1D X + EF400mm f/4 DO IS USM, 1/2656sec f 4, ISO 1600

Contact tomi.muukkonen at birdphoto.fi, Phone +358 400 968855

Voit katsella kaikkia vanhoja viikonkuvia vuoteen 2003 selaamalla nuolella viikonkuvaikkunan alalaidasta taakse päin.

Yhteydenotot: tomi.muukkonen at lintukuva.fi, Puhelin 0400 968855

Lintukuvaajan syksy kuluu säitä seuratessa. Pitkään jatkuva korkeapaine kirkkaine taivaineen ei ole toivotuin mahdollinen. Linnut muuttavat liian korkealla, jotta niistä saisi kuvia, pikkulintuja ei kerry suuria määriä mihinkään, koska muuttosää on öisin suotuisa, ja valo on ihan mahdoton kuvattaessa lehvästössä liikkuvia lintuja. Jyrkät varjot pilaavat kuvat.

Toinen ääripää liian kauniille säälle on huono sää. Ei tarvitse edes sataa, päivä voi olla aivan liian valoton pelkästään paksun pilvimaton takia. Tänä syksynä näitä hyviä kuvauspäiviä on ollut, mutta usein tuuli on estänyt lähtemisen saareen. Niinpä käyntejä on vain kourallinen. Lintusyksy lähenee loppuaan, ja paineet päästä merelle olivat kovat. Jokaisena päivänä olen tyhjentänyt muistikortit, ladannut akut, auto ja vene ovat olleet tankattuina, mutta monesti viimein aamuyön tuulitiedot ovat johtaneet maihin jäämiseen. Innokkaat staijarit ovat nähneet ennätys hyviä leveäpyrstökihumuuttoja, mutta minulle ei lintujen näkeminen kaukana merellä riitä. Kuvia pitää saada.

Perjantaina 17.10.2014 lähdin luontokuvaajien syyspäiviltä Tuusulasta ajoissa kotiin. Lauantaiaamuna satamassa oli pari muutakin porukkaa lähdössä saareen, mutta pimeässä emme erottaneet keitä he olivat. Helpotus oli suuri, kun saavuimme pitkästä aikaa Mäkiluotoon auringonnousun aikaan. Tuulta piti tänäänkin olla, mutta meri tasaantui entisestään. Keskustelu sääennustuksista osoitti, että niihin ei voi liikaa paneutua. Minäkin seuraan kaikkia tietämiäni sääveikkauksia, mutta silti käy usein niin, että varoituksista huolimatta merellä onkin mitä parhain veneilysää tai päinvastoin. Teeveessäkin säätä luvataan usein seuraavaksi iltapäiväksi. Eikö ihmisiä kiinnosta, millainen sää on aamulla, kun lähdetään töihin?

Jos on merellä liikkuville sää tärkeä, niin on lintuihmisille linnut. Kun hakeutuu saareen aina kauniilla säällä, osuu kohdalle usein kauniin sään syndrooma, eli lintuja ei olekaan liikkeellä. Yksi teoria on, että linnut tarvitsevat tuulta. Niiden on helpompi lentää tuulessa kuin tyynessä. Tämä teoria tuntuu pitävän turhankin hyvin paikkaansa. Lauantaina Mäkiluodossa muutti piekana, kanahaukka ja neljä varpushaukkaa. Niistä ei tullut kuvia, mutta merikotkista sentään jokunen maisemallinen. Tarjolla olisi ollut ihan mukava laji, kun isolepinkäinen yritti saaliiksi huonosti lentävää peippoa lähipuskissa. Minulla vain sattui olemaan ykkösrunko väärässä objektiivissa, kakkosrungolla en onnistunut. Lentokuvan parantuminen isolepinkäisestä olisi pelastanut päivän. Yhden jälkeen päätimme lähteä, jotta ehtisin näkemään Arto Juvosen kuvaesityksen Luontokuvaillassa Helsingin Kulttuuritalolla. Minulla oli vaihtovaatteet autossa, mutta lippu jäi kotiin, emmekä viitsineet aamuyöllä kääntyä sitä enää hakemaan.

Muiden lähtiessä jäin vielä kuvaamaan sinitiaista. Illan esityksissä alkoi väsyttää, mutta jaksoin seurata kaikki esitykset silmät ristissä tosin. Joku kysyi, sainko jotain kuvattua merellä. Vastasin, etten tiedä, koska en ehtinyt katsoa kuvia ollenkaan. Filmikuvausaikanahan tilanne oli aina tämä, että lopputulos nähtiin vasta myöhemmin. Pettymykset ja onnistumiset sai kokea vielä uudestaan osan kuvaustilanteista jäätyä jo unholaan.