Aika pahasti väärin meni, kun edellisessä viikkarissa arvelin kevään olevan “hitaasti ja hiipien etenevää tyyppiä”. Hiipien tämä etenee siinä mielessä, että linnut hajaantuvat saman tien tänne saavuttuaan. Kiurut näyttävät olevan jo kaikki reviirillään ja samoin töyhtöhyypät varailevat pesäalueita ja kaivelevat soidinpesäkuoppia lumettomilla peltolakeuksilla. Tänään todella hämmästyin västäräkin näkemisestä. Ennustajan osa ei ole helppo, mutta on ihme, jos ei saada vielä yhtä kunnon takatalvea.

Koska kuvasta ei ole mitään kerrottavaa, laitan tähän tarinan aiheesta, josta olisin voinut saada aivan erityisen viikkarin.

Pöllöretkellä helmikuun viimeisenä keskellä laajaa peltoaukeaa aurauskepin päästä keskellä isoa peltoaukeaa lähti pöllö, jonka nopeassa ja huonnossa havaintotilanteessa arvasin sarvipöllöksi.

En merkannut havaintoa vielä Tiiraan, vaan palasin pilvisenä iltana 2.3. yrittämään varmaa määritystä atrapin avulla. Kun olin vähän aikaa soittanut sarvipöllön ääntä, pöllö saapui kauniisti lämpökameran kuvassa leijuen atrapille ja jäi lekuttelemaan atrapin päälle naama minuun päin. Mikä näky lämpökameran ruudulla! Painelin innoissani kamerapainiketta. Olin aivan täpinöissä. Jo toinen hieno pöllötilanne lämpökameralleni. Myöhemmin pöllö vielä laskeutui istumaan lähelle pensaan latvaan ja taas luulin kuvaavani. No, kotona petyin. Ties mitä painiketta olin painanut, mutta yhtään kuvaa ei löytynyt kameran muistista. Harmitti niin vietävästi.

Oli pakko mennä yrittämään uudelleen. Seuraava sopiva pilvinen ilta ilman isoja lämpötilaeroja taustassa oli vasta 14.3. Sarvipöllöä ei kuitenkaan näkynyt. Kauempana peltoaukealla pylvään päässä oli isompi lämpölähde. Huuhkaja varmaan. Ehkä sarvipöllö varoi sitä.

Palauteosio ei ole toistaiseksi käytössä