Viikolla vietin aika paljon aikaa Birdlifen vuoden-lintu-tervapääsky aiheessa. Totesin jo ennestään tietämäni asian, pesivien tarkan määrän selvittäminen ei ole helppoa. Toki tärkeintä on vain löytää kohteet, joissa tervapääskyjä pesii.

Heinäkuun alussa saapuivat pesimättömien esiaikuisten tervapääskyjen pääjoukot. Niiden näkyvät ja kuuluvasti kirkuvat parvet on helppo löytää ja mitä ilmeisimmin ne kiertävät pesivien tervapääskyjen asuttamia rakennuksia tai niiden viereisiä kohteita, joten ne voinee tunnistaa sitä kautta. Pesäkolojen tunnistaminen ja niiden määrän laskeminen on jo vaikeampi rasti.

Tutkimuksen kertovat, että tässä vaiheessa jopa puolet yhdyskuntien tervapääskyistä voi olla pesimättömiä. Ja se on nimenomaan se näkyvä osuus. Yönsä nämä kodittomat viettävät lentäen korkealla yläilmoissa, kun taas pesivät yöpyvät pääosin koloissaan.

Loviisan vanha meijerin pesularakennus on pesivien tervapääskyjen suosiossa. Sen räystään alla kiertää suljettu hylly tyyppinen kehä, jonka alareunassa on reikiä tasaisin välein. Tarkkailin sisäpihan seinää vajaan tunnin ajan keskiviikkoiltana. Totesin kaikkiaan yhdeksän yhdestätoista kolosta asutuksi. Minulle vanhastaan tuttu asia on, että emojen tulo pesille on nopea ja vaikeasti ennakoitava asia, eikä poistumistakaan helposti näe ilman jatkuvaa tarkkailua. Kuvassa yksi monista esiaikuisten joukon linnuista jotka kävivät kololla, jonne pesivä emo on juuri sukeltanut.

Palauteosio ei ole toistaiseksi käytössä