Ihan kiva lintuviikko taas, joskin kuvallinen puoli jäi aika heikoille. Viikkarissa nuori ampuhaukka kynsissään metsäkirvinen. Ehdoton kohokohta oli tunti pimenevässä Pernajan ja Myrskylän välisellä metsäalueella. Tiedättehän, kuinka harvinainen helmipöllö täällä on, paitsi että vaeltajia tuntuu metsissä riittävän syysaikaan. Olen normaalisti käynyt hakemassa niitä metsistä vasta syyskuun lopulla sillä ajatuksella, että vaeltajat tulevat myöhään. No eilen koin yllätyksen. Aloitin auringonlaskun aikaan varpuspöllön atrapilla. Pienen ajan päästä läheisessä metsikössä rastaat ja punarinnat reagoivat siihen malliin, että joku sinne tuli. Noin klo 21:15 vaihdoin atrapin helmipöllöön ja vastauksena tuli melkein heti sieltä metsiköstä: helmarin naukumista ja sivallus. Olivatko tulleet paikalle jo varpuspöllön äänen vuoksi? Laitoin äänitteen helmareista Tiiraan. Siinä kuuluva sivallus on se tavallinen helmarin vastaus, mutta tuota naukumista en ole kuullut koskaan noin aktiivisesti. Siis oli kaksi eri lintua. Illan kruunasi viirupöllöparin parilaulu. Kokeilin, kuinka viirupöllö reagoi lehtopöllön huhuiluun. Oletus oli, ettei viirupöllö siedä lehtopöllöä reviirillään. Eikä sietänyt. Naaras tuli tosi agressiivisen oloisesti paikalle viereiseen puuhun haukkumaan, melkein pelästyin. Tai oikeastaan pelästyinkin sen verran, että katkaisin lehtopöllön huhuilun. Oikealle lehtarille olisi takuulla käynyt huonosti. Viirupöllö koiras pysyi edelleen parin sadan metrin päässä huhuilemassa. Ehkei helmipöllöjen esiintyminen täällä jo elokuun lopulla ole suuri ihme. Pohjoisessa on kuulemma menossa jo vilkas vaellus, ja onhan Juha Tuomaala rengastanut helmipöllön 27.8.2019. Voihan se olla, että nuo havaitsemani helmipöllöt olivat paikallista kantaa, mutta ehkä kuitenkin todennäköisemmin vaeltajia.

Palauteosio ei ole toistaiseksi käytössä