Viikkarissa laskeutuva nuori tylli.

Sateisen ja aika tuulisen viikon parhaiten muistiin jäävä tapahtuma oli taas öisessä metsässä, tai oikeastaan vasta pimenevässä. Kun minua kiinnostaa noiden helmipöllöjen esiintyminen, menin taas atrapin kera metsätielle. Kovin kauaa ei tarvinnut soittaa kun tuli vastaus ja vähän ajan päästä toinenkin. Mutta sitten taimikon latvojen tasolla liisi suoraan kohti ison pöllön hahmo, joka kohdalle tullessani tunnisti minut vaaraksi ja teki hätäisen vedon sivuun ja ylös ja metsään. Ja kuinka ollakkaan kohta tuli toinen perässä aivan samaa reittiä ja aivan samalla tavoin kohdallani väistöliikkeen tehden, kuin harjoiteltu muodostelmalento. Lopetin atrapoinnin. Viirupöllö on vaarallinen soidinhuutaville pienemmille pöllöille.

Viime viikko päättyi siihen, että sen viikkarin kirjoituksen jälkeen lähdin heinäkurppia hakemaan samalle niityltä, jossa viime vuonna onnistuin kuvaamisessa lämpökameran avulla. Kiersin taas niittyä laajalti lämpökameralla etumaastoa haravoiden, mutta mitään ei löytynyt. Paluumatkalla laitoin jo toivottomana lämpökameran pussiin, kun aika lähellä autoa jaloista lähti heinäkurppa. Olisi varmaan löytynyt ajoissa, jos olisin ollut optimistisempi lämpökameran käytössä.

Palauteosio ei ole toistaiseksi käytössä