Autolle palatessani kuului jostain tikan naputusta. Koputuksen rytmi ei selvästikään ollut käpytikan pajalta kuuluvaa, joten lähde piti tarkistaa. Perillä melkein hihkuin riemusta. Pohjantikkakoiras siellä ahersi männyn tyvellä paikalla, johon laskevan auringon viimeiset säteet osuivat. Paikka oli kerrassaan loistava yrittää vastavalokuvia. Toki metsän pohjalla oli pimeää ja oli pakko käyttää liian pitkää valotusaikaa jatkuvasti liikkeessä olevan tikan pään pysäyttämiseen. Riittävän monella yrityksellä kennolle tarttui kuitenkin muutama kuva, jossa liike oli pysähtynyt.

Säiden puolesta tammikuun alku oli aivan loistava. Toivotaan, että talvi jatkuu ja vielä kiristää otettaan.

Aloitamme vuoden aiempaa isoimmilla viikon kuvilla. Maksimi koko on nyt 1024 pikseliä pisin sivu. Tämä saattaa harmittaa vanhemman pienempikokoisen näytön omistajia, mutta toisaalta viikon kuvat ovat näyttävämpiä.

Lisää kuvia nähtävillä pohjantikkakansiossa.

After the very dark end of previous year, this year starts with cold sunny days. Snow we have only to have white colour on ground, but temperatures have been like in old good winter days.

Even conditions was excellent, I was almost two days out, before I found the first good target. It was during the very last beams of the setting sun, when I heard quiet knocking from lake border, where the last beams reached. I was very happy to find a male Three-toed Woodpecker working at base of a Pine in a place, where the Sun beams reached.

More pictures of the male in the Three-toed Woodpecker folder.