29. maaliskuuta: Kaksi aamua kojuissa, nolla kuvaa

Lauantaiaamun hienot valot vietin teeripellolla Askolassa. Ilmeisesti pakkasesta ja navakasta tuulesta johtuen soidin kesti vain hetken. Niinpä pääsin ajoissa kohti muita kohteita. Paluumatkalla vauhdin pysäytti kuivuneesta tienvieruskuusesta alas leijuvan kaarnanpalan havaitseminen. Hyppäsin ulos autosta, mutta mitään naputusta ei kuulunut eikä meinannut näkyäkkään ensin. Aikani tuijoteltuani sain silmiini kuivuneella oksalla ahkeroivan pohjantikkanaaraan. Siitä tuli jokunen kuva.

Iltapäivällä ajelin Porvoonjokisuistoon viikatteen kera avaamaan näkymää piilokojulle. Paluumatkalla sain aika makeita kuvia metsosta sakeassa lumisateessa.

Sunnuntaiaamun vietin kuuntelemalla radion asiaohjelmia eilen viemässäni kojussa. Kojun edessä oli pieni sula, johon olisi ollut toiveita saada joku harmaahaikara kuvattavaksi. Salmen jäällä oli kuitenkin pilkkimiehiä, eivätkä haikarat tulleet. Loppujen lopuksi oli pakko lopettaa radion kuuntelu ja poistua paikalta.

Viikonvaihteen mielenkiintoisin kohde löytyi loppujen lopuksi kotikoskelta. Sunnuntai-iltapäivällä koskella kalasteli saukko ja kolme harmaahaikaraa. Sieltä minutkin löytää ensi viikolla kojuilemasta.

26. maaliskuuta: Yllätys matkan varrella

Palailin töistä pienten mutkien kautta, kun nyt aamuisen kuvaussession jäljiltä kamera kerran oli autossa. Kohteet olivat niukassa, joten olin ilahtunut törmätessäni muutamaan mustavarikseen matkan varrella. Pysäytin auton, avasin auton ikkunat ja aloitin odottelun. Ylen Puhetta kuunnellen aika meni leppoisasti. Taisin saada muutaman kuvan mustavariksistakin, vaikka ne pysyttelivät etupäässä turhan kaukana.

Huomioini kiinnittyi takaviistossa alkavaan harakoiden rähinään, johon pian liittyi muutama varis. Varislintujen metelin aihe kannattaa aina selvittää, joten aloin kiikaroida kallioleikkauksen päällä hyörivien meteletsijöiden suuntaan. Niiden mielenkiinnon kohde näytti olevan pienen kuusen suunnassa, mutta en pitkästä kiikaroinnista huolimatta nähnyt syytä varoitteluun. Kissa varmaan tuumin, ja luovutin. Rähinä ei kuitenkaan ottanut laantuakseen, joten oli pakko aloittaa uusi tuijotus. Sitkeä kiikarointi paljasti liikahduksen kuloheinikossa kuusen alla. Liikkuva kohde alkoi hahmottua huuhkajan naamaksi ja iso kuloheinätupas huuhkajan ruumiiksi. Bubo makasi pitkin pituuttaan maassa, joten hyvin luultavasti se hautoi. Tuskin päivehtivä huukaja tuommoista paikkaa olis valinnut?? Vaikka toisaalta oli paikka pesälle vielä oudompi – kallioleikkaus vilkkaasti liikennöidyllä paikalla. Olen tiennyt alueella pesivän huuhkajan, mutta jos olisin yrittänyt hakea sen pesää, ei mieleenikään olisi tullut hakea sitä tuosta paikasta.

25. maaliskuuta: kamera on säädetty, paraniko?

Kameran uudet säädöt joutuivat vielä tositestiin. Kotia päin palatessani näin kuusen latvassa nakottavan varpuspöllön laskevan auringon valoissa. Vastasin soidintavan pöllön vihellykseen, jolloin sain sen lentämään pariin kertaan ylitseni. Tilanteessa tarkennus tuntui toimivan nopeasti ja tarkasti. Noh, kotona koneella sain todeta kuitenkin useimmat kuvista epätarkoiksi. Pari tarkkaa kuvaa osui joukkoon. Näistä paras oli leikkaantunut osittain ruudun ulkopuolelle. Minulla on sellainen tuntuma, että nuo kuva-alan äärireunalle jäävät kohteet ovat olleet useammin tarkkoja kuin keskelle osuneet. Vai lienevätkö ne vaan jääneet harmittavina ”läheltä-piti-hyvinä” paremmin muistiin?

Ensi yöksi luvataan jopa -18 asteen pakkasta. Olin suunnittelut meneväni aamuksi taas teeren soitimelle. Katsotaan nyt, tuleeko kuitenkaan lähdettyä.

23. maaliskuuta: Kohti parempaa tarkennusta?

Nyt saa olla parin päivän ajan lomalla kuvaamisesta. Aikaa voi käyttää vaikkapa teerikojun viritykseen Askolan soidinpellolle.

The week was very cold. Night temperatures was as low as -16 degrees Celsius even here in Southern Finland. However daytime we had bright sunshine with around temperatures zero - extremely beautiful winter days. But then we got into weekend and it was grey, rainy and also quite mild.