Kun en muuta keksinyt, menin sunnuntaina aamupäivällä kuvaamaan porvoolaista julkimetsoa. Tutustuin ensin metson käytökseen. Totesin kukon tulevan melkein päälle, mutta jättävän kuitenkin pienen välimatkan. Niinpä kuvittelin olevan turvallista mennä pitkälleen maahan ottamaan kuvat maan tasosta. Hyökkäys oli niin äkkinäinen, etten ehtinyt tehdä yhtään mitään. Ja iskussa oli voimaa!

Huonosti meni viikonvaihteessa. Lauantaina tuli kestämätön määrä kilometrejä etsiessäni edes jotain kuvattavaa. Hienosta säästä huolimatta ei tullut oikeastaan yhtään kuvaa. Kävin katselemassa kojupaikkoja perinteisten kuvaussulien ääreltä. Viime keväinä mainiosti toiminut paikka oli mahdoton, sillä talvi ei ollut taittanut ruovikkoa kojupaikan edestä. Ilman laajamittaisia viikatehommia se paikka taitaa jäädä käyttämättä. Sijoitin kojun aivan uuteen paikkaan sulan salmen ääreen.

Vietin sunnuntain ensimmäiset tunnit kojussa ruovikon reunassa. Ainoatakaan kuvaa ei syntynyt. Ruovikosta kuului timaleja ja pajusirkku. Sieltä sitten ajoin metsoa kuvaamaan, joka olikin sitten viikonvaiheen suunnilleen ainoa kuvaamani laji.

Illat ovat menneet uuden tietokoneeni kanssa askarrellessa. Nyt pyörii Adobe Lightroom kepeästi ja voin aloittaa ohjelman opettelun. Ihan vielä en luota pelkästään Lightroomin kautta säädettyyn kuvaan, mutta ehkä sitten, kun osaan ohjelman paremmin. Kuten tiedätte, ei Lightroomi opettelu ole ainoa aikaa vievä asia koneen vaihdossa. Kolmen illan työn jälkeen on yhä paljon ohjelmia asentamatta ja tiedostoja siirtämättä.

Tämä tapa kirjoittaa blogia muualle ja koota sitten sisältö tänne toimii mainiosti. Tässä ehtii vielä miettimään kirjoituksiaan ja loiventamaan mahdollisia sanomisia ennen laajempaa julkaisua. Siis ainakaan vielä en julkaise blogini osoitetta alla kuitenkin parit kirjoitukset viikolta.

Taas tökkii (kirjoitettu 20. maaliskuuta)

Useana keväänä käyttämäni teerien kuvauspaikka Askolassa on ollut loistava. Suhteellisen rajatulla nurmipellolla on käynyt vakituisesti vain muutama kukko, mutta paikka sinänsä on ollut mainio kuvaukseen. Silti olen katsellut vähän vilkkaampien paikkojen perään. Yksi sellainen on ollut Lapinjärvellä, toinen Pernajan Malmgårdissa. Kuvaukseen paikat ovat toistaiseksi olleet kelvottomia, korkeaa sänkeä tai mullospeltoa. Lapinjärven pelto on nytkin jäänyt korkealle rypsisängelle, jonka tasainen lumipeite juuri ja juuri kattaa. Myöhemmin keväällä paikalle ei ole mitään syytä palata, mutta nyt ajattelin yrittää kuvia kimmeltävillä hangilla - sääennuste lupasi yöksi kipakkaa pakkasta ja aamuksi aurinkoa.

Kello soi kevään merkiksi jo 4:30 - juuri ja juuri ajoissa laittaa paikat kuvauskuntoon ennen täyttä valoa. Pakkasta oli luvatut kymmenisen astetta ja taivas tähtikirkas. Viritin ennalta suunnittelemaani paikkaan teltan, päällystin sen valkeilla lakanoilla ja asetuin odottamaan. Ei kuulunut teerien saapumista, ei tuttuja alku suhautuksia puhumattakaan pulinasta. Sitkistelin makuupusseissa aina kahdeksaan ennen kuin vilkaisin ulos. Taivas oli täyspilvessä. Teerikukkoja oli hangella 20, mutta aivan liian kaukana teltasta ja aivan apaattisina paikoillaan seisomassa.

Nyt taas ei tunnu onnistavan oikein mikään. Tämmöistä tämä on. Välillä on hienoja jaksoja, jolloin hyvää materiaalia syntyy kuin liukuhihnalta, nyt ei.

Askolan teerikoju on tänäkin keväänä vuokrattavissa. Bence Mate kuvasi paikalla neljänä aamuna ja sai heti BBC:n kisassa palkitun kuvan. Kannattaa yrittää samaa, minä ainakin.

Kuvia haaskalta (17. maaliskuuta)

Seinissä ja katoissa ropisee joka syksy. Hiiret ja metsämyyrät hakeutuvat talven tullen sisätiloihin. Koskaan en ole nähnyt niitä sisällä asuinhuoneistoissa. Lintujen talviruokintaan tarkoitettuja siemeniä varastoin autotallissa. Siellä hiiret ovat käyneet ruokailemassa, ja olen sen sallinut.

Viime syksynä rapinaa oli tavallistakin enemmän, mutten siitäkään huolestunut - kunnes pitkän tauon jälkeen kävin autotallissa. Seinän gyproc-levyyn oli puhkaistu iso reikä ja lattialla oli isoja rotan papanoita. Ja kaiken laista sotkua oli ympäriinsä muutenkin sotkuisessa tallissa. Oli pakko mennä kauppaan hankkimaan rotanloukku! Rotta tai rotat eivät menneet edes loukkuun, joten loppujen lopuksi oli pakko käyttää myrkkyä - valitettavasti. Rotan sijaan loukku tappoi muutaman metsähiiren, jotka laitoin vaimoni iloksi pakastimeen mahdollista kuvauskäyttöä varten - siis ne eneen myrkyn käyttööä loukkuun jäänet. Myrkky hävitti rotat - ja samalla kaikki muutkin jyrsijät.

Talvella käytin hiiret ja muutaman autojen alle jääneen eläimen haaskaruokintaan talvehtimaan jääneille petolinnuille. Ruokaa vastaan otin muutaman kuvan.

In Finnish language we have a term "Grazy Capercaillie". Those individuals with odd behaviour are acting against human like they are male Caperaillies. The male in the weeks picture have been some years now next to a highly used cross country skiing path. He is acting like people skiing by are competing males and have to drive away! It is a big and strong bird, so it easy quite scary to some skiers. The male have been tried to move away couple of times, but he always got back into his courting place.