Kuu nousi aika vauhtia ylös taivaalle. Kuvausikkuna oli alle 20 minuuttia, josta siitäkin ajasta vain kymmenisen minuutin ajan kuu oli sopivan himmeä ja punasävyinen.

Tässä taas oli yksi kuuteema, jonka toteuttamista olen yrittänyt nyt jo toisena kesänä. Olosuhteet ja mahdollisuudet osuvat todella harvoin kohdalleen. Tämäkään kuva ei ole ihan sitä, jonka olen mielessäni nähnyt, mutta saa kelvata tästä aiheesta.

Merimetso on hieno lintu. En ymmärrä vihaa, joka lajia kohtaan on herännyt. Merimetsoyhdyskunta haisee sietämättömän pahalle, se on totta, mutta ei haju ole mitään verrattuna moniin ihmisten aikaan saamiin -vaikkapa sellutehtaiden hajuun. Kuinka ketään voi haitata merimetsojen ulosteiden valkaisemat kivet, kuka kumma niille muutenkaan nousisi. En tiedä, kuinka suhtautua pelkoon, että merimetsot syövät kalastajien elannon vesistä. Monista sisävesistä nuotataan rehevöittämisen runsastamia särkikaloja veden laadun ja ”arvokalojen” elinolosuhteiden parantamiseksi. Jos merimetso syö niitä merestä, onko se haitta arvokalojen esiintymiselle? Tähän yhteyteen kannattaa lainata pätkä Pohjolan Linnut Värikuvin (1963) teoksen tekstiä kuikan esiintymisestä: ”Maamme takapajuisilla seuduilla väestö vainoaa kuikkaa jonkin verran sen kalansyönnin takia (myös lajin rauhoitus vasta 1962)...” Muistanko väärin, kun väitän kuikasta maksetun jopa tapporahaa? Ihan käsittämätöntä nykyihmisen katsantokannasta vai mitä? Toivottavasti joskus vielä ihmetellään tämän päivän ihmisten vihaa merimetsoja kohtaan.

The time window to get the raising moon behind Cormorants was really short, around twenty minutes. After that Moon was too high and, actually a bit earlier, too bright to have colored in the picture.